Äitini on päättänyt ruveta ilkeäksi. Se ja isä selittivät minulle eilen puolentoista tunnin ajan, mitä teen väärin, ja minä lupasin yrittää parantaa. Käyttäydyn niiden mielestä liian agressiivisesti ("Ei se mitä sä sanot, vaan miten sä sanot sen") ja kaikkea muuta. Ja minä kun olen yrittänyt viimeisten kahden viikon ajan lähinnä pysytellä poissa tieltä. Nyt äiti sitten raivostui tultuaan kotiin, kun en ollut vienyt koiria (en tiennyt, että olisi pitänyt ja olin ollut kotona noin kaksikymmentä minuuttia) ja kun yritin pyytää sitä lähtemään kanssani pianistikaverini konserttiin tänä iltana, se ei kuunnellut loppuun vaan ilmoitti: "Mua ei kiinnosta, keksi paremmat tekosyyt."  Olen aika hukassa juuri nyt, kun en saa oltua kotona viittätoista minuuttia ilman että joku alkaa huutaa, ja jos olen poissa, vaikkapa kuviksella, niin kun takaisin tullessa on sama juttu. Kunpa, kunpa, kunpa olisin jo kahdeksantoista, saisin töitä ja voisin muuttaa pois. Eivät minun vanhempani mitään pahoja ihmisiä ole, mutta tuntuu, että niiden kanssa on hankala tulla toimeen. Ei se ole kenenkään syytä, niin vain on.